Pupupupupuja

Piru vie, kun ulkona on niiiin pimeää ihan ilman kellojen kääntämistäkin. Jos nyt jo kuudelta miettii, että "oho ompa ulkona pimeää", niin huomenna sitä mietitään jo viiden aikaan. Mikä idea siinä on? Eikö olisi paljon kivempaa ja pimeääpelkäävä ystävällistä siirtää niitä itseasiassa eteenpäin. Joku logiikka tähän peliin, mua ei innosta lähteä jo kuuden aikaan lenkille kusi sukassa, kun on niin pimeää. Ei sillä, emmä pimeää niinkään pelkää, mua lähinnä ärsyttää se pimeys. Kun ei näe mihin astuu, mistä kohtaa pitää mennä, missä menee tie, kuljenko mä suoraan, ai hitto kun auton valot häikäsee. Ja ärh, KOIRA, älä kisko auton alle. Siinä meillä fiksu bortsusekoitus, joka niinkin osaa olla menemättä autojen alle. Niin, se osaa olla menemättä joidenkin autojen alle, mutta jotkut ovat ilmeisesti yltiöihkukiinnostavia, että niitä on pakko päästä moikkamaan.

16.10

SEN LISÄKSI, että on pimeää, on myös ärsyttävän huono ilma. En edes muista milloin aurinko olisi viimeksi päättänyt ilmoittaa itsestään. Se tarkoittaa myös sitä, etten saa Aatusta tai oikeastaan mistään hyviä kuvia eikä tee mieli kuvatakaan. Ja sen seurauksena blogi on täynnä jo Petsiessä nähtyjä kuvia. Toisaalta, niin siinä joka tapauksessa käy. Koitin saada pointiksi siis sen, että blogi on täynnä vanhoja kuvia, ei tänään otettuja kuvia. Ymmärrättehän.

Aatulla on ollut ehkä vähän tylsä viikonloppu. Aamulla (vähän vaille yhdeksän) se vinkui mielettömän paljon ja ärsyttäväsi korvani juuressa aamupissalle, ei siis sinänsä mitään uutta, mutta kuitenkin se ärsytti aika paljon. Varsinkin, kun oma sänky oli pehmeä ja lämmin ja mukava... Sai se mut ylös kymmenen minuutin jälkeen - ja ties kuinka kauan se oli sitä ennen pitänyt ääntä. Nojaa.. ulkona, mikä yllätys, TOSI äärettömän masentava ilma, ei paistanut, ei satanutkaan, eikä ollut edes kaunista kuuraa missään. En muistaakseni jaksanut mennä rappusilta kovinkaan kauas - lähinnä teki mieli takaisin omaan sänkyyn nukkumaan. Loppujen lopuksi heräsin yhdeltätoista. Ja niin... en tiedä, miksi kerroin tämän oikein-kiinnostavan-aamun, varsinkaan kun siinä ei ollut mitään normaalista poikkeavaa.

Päivällä se ei vinkunut paljoakaan, yleensä se vinkuu, koska sillä on tylsää. Tänään ei, vaikka olin yhtä laiska kuin ennenkin. Hiukan treenailin lihapullilla seuraamista ja perusasentoa, tulin siihen tulokseen, etten mä vaan osaa. Seuraaminen menee päin kettua - heti kun sanon seuraa niin sen katse sinkoaa mun käteeni eikä suinkaan pysy minussa. Tai siis - pysyy se minussa, mutta väärässä kohtaa. Sen lisäksi, se vääntää pahasti vinoon ja kävelee kuin rapu. Eh.. Ehkä mun pitää palata taaksepäin, ja mennä vain yksi askel kerrallaan. Tiedättehän yksi askel -> palkka, yksi askel -> palkka. Ja siitä vähitellen päästä ehkä jopa kahteen askeleeseen. Pitää miettiä. Tai sitten, koitan jotain muuta. Niin, mitä muuta..

Ja niin, tästä blogista ei vielä käy ilmi, että minulla itseasiassa on kanejakin. Kaksi kappaletta. On Primanka "Nella" sekä ihan vaan Wini, joka niinkin kunniallisesti on palliton risteytys. Nella on tottakai puhdas kääpiöluppa. Kanien häkki sijaitsee sopivasti eteisessä, että suoraan saa heitetyksi matot ja vessat yms ulos. Eteisessä itsessään on loistava paikka juoksutella kaneja - joskin se on jäänyt vähän viime aikoina, mutta alhaaltahan noustaan aina ylös. Tänään siivoilin häkkejä siis, ja molemmat kanit juoksivat yhtä aikaa vapaana, eikä ne tapellut tai alistellut toisiaan oikeastaan yhtään. Mulla naksahti, siis melkein kuulin, kun se naksahdus likin paha rusahdus. Koska se häkki on kätevästi itsetehty ja kaksikerroksinen ja kerrosten välissä on tietysti kolo. Tein sen siihen vartavasten sellaista ramppia varten ja tänään, vihdoinkin, sain sen laitetuksi siihen. Ramppi on ehkä vähän liian jyrkkä tms. mutta ei ne vielä ole teloneet itseään. Eikä varmaan teloakaan. Nojaa, joka tapauksessa, ne tulivat keskenään toimeen! Olen sitä hartaasti yrittänyt viimeiset puoli vuotta, eikä se ole onnistunut. Paitsi nyt... En tiedä, minusta ne ei ole kertaakaan alistanut toisiaan ja Winikin näytti oikeastaan iloiselta, eikä ahdistuneelta. Joskus se nimittäin näyttää ihan ahdistetulta kanilta, kun se on Nellan kanssa. Uskokaa pois, kaneilla on ilmeet.

Nella. Tämä on itseasiassa ensimmäisiä kuvia tolla lainakameralla. Täytyy kuvata kaneja enemmänkin joskus..

Tuli vähän hidas hetki yhdessä vaiheessa, kun kävin alhaalla kyttäämässä kaneja. Kanit siis juoksivat eteisessä ja mä kävin pikavisiitillä tietokoneella. No, siinä alas tullessa kävi kivasti ilmi, että eteisen ovi oli auki! Nellaa ei tietenkään näkynyt missään. Okei, olen iloinen, että vain Nella, mutta ihmettelen suuresti miksei Wini ollut karannut. Yleensä Wini on itse pääpahis ja on ensimmäinen pahanteossa. Meidän kultapoju.. ;D Mutta niin, Nella oli siis karannut. Hälytin äidin paikalle etsimään ja thanks god se sen löysi, se oli yhden auton alla niin kuin arvelinkin. Se oli MELKO helppo saada kiinni, ellei oteta huomioon sitä, että jouduin ryömimään kuistimme alla.. No, pääasia oli se, että Nella löytyi ja helposti löytyikin.

Tänään ei oikeastaan muuta jännä tapahtunutkaan. Paitsi, minun mielestä tässä päivässä ei edes ollut näin paljon jännittävää. Se kertoo ilmiselvästi sen, että mä jaarittelen liikaa! :D Ja ainiin, tää Blogspot on kätevä.

Mitä pidit, oliko liian pitkä, pitikö käydä kahvitauolla lukiessa? :)