Hei! Minä olen se ja se, sieltä ja sieltä...

Jei, mites tämä kuuluukaan aloittaa. On mulla toki muutama blogi ennenkin ollut, mutta niistä on vähän aikaa.. Eli heeeei vaan, tässä taitaapi kulua ensimmäinen merkintä, kun vihdoin jaksoin tehdä jotain asian hyväksi. Lisäilin tuohon sivuun noita laatikoita, eikö olekin hienoja? ;D No ei. Olisin halunnut joka jutun erikseen laatikoihin, mutta menee se noinkin. Ulkoasua surkea valmispohja, mutta ehkä sillä pärjätään nyt siihen saakka, että voisin itse väkertää jotain. En saanut tuota koko systeemin taustaväriä muutetuksi, se on ärsyttävän harmaa nyt. Olisin halunnut kokonaan ruskean sävyiseksi, syksyiseksi, mutta meneehän tämä näinkin.

Mitäs sitten Aatuiluun kuuluu. Olen koko viikon ollut kauhean laiska, en ole kauheasti touhuillut mitään koiran kanssa, mitä nyt jotain pientä. Syysloma tuli, oli ja meni, ja silloin iskä sai puiduksi. Eli, ollaan juostu pelloilla vapaana. Aatu ei mitään hirveästi juoksentele yksin, toki se juoksee jos sitä innostaa ja kiehnää ja riehuu itse. Toinen koira olisi kova sana. Tänään meni ensimmäisen kerran koko vapaana pito (viikon-kaksi) aikana tuosta läheiseltä tieltä auto, eli siis aika läheltä meitä, ehkä noin...100-200 metrin päästä, en tiedä. Aatu tottakai huomasi sen, nosti päänsä mitä-ikinä-tekikään ja tarkkaili sitä puoliluppakorvakin pystyssä. Sanoin ei ja se kääntyi ja lähti takaisin minkä lie -hommansa pariin. Huokaisin helpotuksesta, puolikas askel johonkin suuntaan. Se ei lähtenyt auton perään, vaikka yhtä hyvin olisi voinut ampaista sen perään kuin nato-ohjus. Viuh.

Kuva joskus lokakuun alusta, ei tänään.

Tänään koettiin myös hektisiä hetkiä, kun kadotin lainakamerani vastavalosuoja. Ihan normaalisti menimme pellolle juoksentelemaan ja tekemään peruslenkki navetan ympäri. (Okei, näistä sijainneista on paha selittää, ei niitä kuitenkaan ymmärrä kuin ne, jotka ovat käyneet meillä.) Mulla oli kameraa kaulassa, kun siellä oli ikkunasta kerrankin pilkahtanut vähän valoa. Ei siellä kyllä tietenkään enää silloin paistanut. Kuitenkin, sääsin Aatulle mun hienon huivin kaulaan ja kuvailin sitä tietty (... Heh. en mä yleensä koiran pukemista harrastele..) samalla kun kiertelin. Pihalla vielä potkin palloa yms ja kokoajan katoin, että se suoja on siinä. Sisälle tullessani, jonkun verran sen jälkeen huomasin et ei hitto, missä mun vastavalosuoja on... Iskä huikkas et Aatu löytää sen helposti.. No varmana löytäis jos olis opetettu, mutta kun ei ole. ONNEKSI se löytyi pellolta loppujen lopuksi. Äiti löysi. Tuli jo pieni paniikki ja mietin mitä kummitädille olisi voinut sanoa. "Oho, hukkasin sen ja sen ja ainiin, tää meni rikki.."

Iltalenkki oli ihan normaali juttu. Siellä oli pimeää, että tuli mulle vähän aapuuva -olo... Lähinnä siellä ärsytti autojen valot, jotka häikäisi. Ja ne autot menivät siis tuolla isolla tiellä, josta siis menee autoja vain noin koko ajan. Matkaa sinne on meiltä likimain yksi kilometri... Vähän ollaan menty lyhyitä lenkkejä viime aikoina, mutta aina se osaa sammua iltaruuan jälkeen kuin tatti. Meidän vaava.

Tältä päivältä, eikö ole hieno huivi meidän homppepojalla ;)

Tämäkin kuva joskus aikaisemmin otettu

Hei, tulipa tekstiä paljon. Kertokaa, JOS luit, mitä pidit? Lukisitko lisää? :) Ja veikkaatko, että jaksan kirjoittaa tänne useastikin?